Tästä jatkuu Paperitoukkien hävitysoperaatio. Eli pohjustuksena niille, jotka eivät ole lukeneet osaa 1 vielä. Perheemme teki muuton uudehkoon omakotitaloon ja saimme harmiksemme havaita, että talo oli Paperitoukkien valtaama. Tästä alkoi uudenlainen kokemus ja sen kirvoittamana päätin, että ihmisillä saattaa olla iso tarve kuulla kokemuksia paperitoukkien hävityksestä, koska tietoa ei ole niin paljon vielä saatavilla. Olen asunut myös asunnossa, jossa on ollut sokeritoukkia ja niistä pääsin eroon ihan omin avuin. Sokeritoukat ovatkin paljon helpompia hävittää kuin Paperitoukat.
Muuttomme oli perjantaina ja seuraavaksi keskiviikoksi olin saanut jo sovittua tuhalaistorjuntaan erikoistuneen firman kanssa, että tulevat jo seuraavana keskiviikkona laittamaan ensimmäisen kerran myrkytykset.
Ensimmäinen Paperitoukkien myrkytys tapahtui suihkutettavan myrkyn voimalla. Myrkky laitettiin kaikkiin lattialistojen ja kynnyslistojen reunalle. Tässä vaiheessa emme vielä tienneet, mikä valmiste todella toimii parhaiten – myöhemmin vertailimme eri vaihtoehtoja artikkelissa Paras myrkky paperitoukkia vastaan. Joitain karmilistoja missä Paperitoukkia oli näkynyt, myrkytettiin myös, mutta erikseen toivottiin tätä. Tuholaistorjuja sanoi, että aineesta voi jäädä pintoihin jälkiä esim. tapettiin. Meille se ei ollut niin tärkeä seikka, koska aikomuksenamme olisi kuitenkin pintoja uudistaa.
Myrkkyä laitettiin myös pieniin rakoihin, komeroiden ja laatikostojen pohjalle. Ennen myrkytystä meille annettiin ohjeistukseksi ottaa kaikki tavarat seinustoilta irti, jotta myrkyn saa kunnolla laitettua listojen vierustoille. Komeroiden ja laatikoiden alahyllyt ja tasot tulivat nekin tyhjentää. Elintarvikkeet tuli suojata huolellisesti ilmassa olevien aerosolien vuoksi. Siirsimme lastenhuoneissa kaikki huonekalut ja tavarat keskelle lattiaa ja peitimme kankailla. Keittiöstä irrotimme myös sokkelit kokonaan pois tieltä, jotta varmasti saataisiin aineet oikeaan paikkaan. Kaikki matot keräsimme myös pois lattioilta.
Myrkytyksen aikana ei tilassa saa oleilla ja myrkytyksen jälkeen tulee tilasta olla pois useita tunteja (3-5 tuntia). Kirjoitimme torjunnan kokonaisuudesta tarkemmin artikkelissa Paperitoukan torjunta itse. Tilaa suositellaan tuuletettavan huolellisesti ennen siellä oleskelua. Tämän jälkeen tilassa on turvallista lasten ja lemmikkien olla myös, koska myrkky ei ole vaaraksi nisäkkäille enää kuivuttuaan. Myrkytys olisi tarkoitus tehdä ainakin toisen kerran tasan kuukauden kuluttua.
Kun myrkytys oli ohi tuholaistorjujan osalta niin sitten alkoi meidän siivoustyömme. Kuolleet Paperitoukat täytyi kerätä pois ja suojat yms. poistaa ja iroittamamme rakenteet laittaa paikoilleen. Kyllähän siinä hommaa piisasi. Imuroimme huolellisesti kaikki paikat ja pyyhimme kostealla kaikki tasot, ikkunalaudat ja ylipäätään kosketuspinnat. Lattiat sai pestä, MUTTA HUOM! myrkytysalueita eli seinän vierustoja ei saa pyyhkiä kostealla, jotta myrkyt eivät lähde pois.
Asunnossa oli tuolloin ensimmäisen myrkytyskerran jälkeen joitain kymmeniä toukkia kuolleena. Seuraavina päivinä toukkia ilmestyi kuolleena tasaista tahtia ja myös tokkuraisia melkein kuolleita toukkia ilmestyi vähän väliä. Ensimmäisen myrkytyskerran jälkeen esiintyi vielä aika paljon myös täysin virkeitä toukkia harmiksemme. Tässä kohtaa muistuttelen, että meillä oli hyvin iso Paperitoukkakanta lähtökohtaisestikin eli työtä oli vielä tiedossa paljon.
Sen verran näitä pikkukavereita näkyi elossa virkeänä ensimmäisen kuukauden mittaan, että ehdimme jo kyseenalistamaan myrkytyksen tehoa. Prosessin kustannuspuolta käsittelemme erikseen artikkelissa Mitä paperitoukista eroon pääseminen maksaa? Lisäksi henkisenä puolen harmitus oli todella suuri koska kyseessä oli se unelmien koti, jonka juuri olimme ostaneet. Meillä on myös kaksi pientä lasta, joiden normaalia elämää ja liikkumista jouduimme aika paljon rajoittamaan. Vaikka myrkky olisikin vaaratonta niin terveen järjen mukaan ei lasten kuulu silti niissä kulkea ja oleskella. Siispä ”ei reunoille” tai ”pois reunoilta”-komennot kävivät hyvin tutuksi.
Testailimme aina välillä asuntoa sillä Neudorfin myrkyllä, jota olimme aiemminkin käyttäneet ja kyllähän sekin niitä toukkia ajoi vielä runsaasti liikkeelle. Ei oikeastaan auttanut kuin olla todella kärsivällinen toukka-asian suhteen. Silloin se ei meinannut oikein onnistua, mutta oman asenteen korjausliikkeillä sai taas paljon pontta jaksaa. Aina ei asiat mene ihanteellisesti, mutta lohduttavaa tässäkin on se, että koko ajan tapahtuu käännettä parempaan, vaikka aika kaukana horisontissa siintyikin se toukaton elämä vielä.
Seuraavan myrkytysajankohdan tullessa lähemmäksi alkoi taas uusi toivo nousta mieliimme. Olimme havainneet myös uuden toukkaesiintymispaikan eli talomme ulkokautta mentävässä teknisessä tilassa oli toukkia ja se tulisi myös käsitellä seuraavalla kerralla. Kiinteistöömme kuuluu halli ja siellä toimisto jonne toukat olivat myös levinneet, olivat myös hallin erillisessä pienessä varastokopissa esiintymää.
Myrkytyspäivä oli reilua kuukautta ennen joulua ja toivoimmekin, että jouluksi saisimme kaikki paperitoukat tuhottua. Asuintilojemme lisäksi myrkytyksessä oli mukana nyt myös meidän hallimme erillisine tiloineen. Jäimme jännityksellä odottamaan mitä tuleman pitää. Myrkytyksen seurauksista lisää seuraavassa jutussa.
Jatkamme tarinaa artikkelissa Meidän tarinamme paperitoukkien valtaamassa talossa – osa 3.
